Olkapää

Olkanivel yhdistää olkavarren ja koko yläraajan kiinni vartaloon. Olkanivel on pallonivel, joka mahdollistaa liikkeet kaikkiin suuntiin yhdistettynä kiertoihin. Tämän vuoksi nivel on monimutkainen kaikkine osineen. Olkanivelessä ei ole nivelsiteitä, vaan niveltä tukee sitä ympäröivät lihakset ja niiden jänteet. Yhdessä solisluiden ja lapaluiden kanssa olkanivel muodostaa niin sanotun hartiarenkaan, joten oikean puolen oireet voivat olla tuloksia vasemman puolen ongelmista. Moni olkapään oire juontaa juurensa tämän koko kokonaisuuden toimintaan.

Olkanivel voi olla muiden nivelten tavoin yliliikkuva, jolloin se voi mennä sijoiltaan jo pienestäkin voimasta. Olkanivelen traumoista yleisimpiä ovat sijoiltaanmenojen lisäksi kudosvauriot ja lihasrepeämät. Myös jäätyvän olkapään syndroomaa tavataan varsin usein. Trauman sattuessa kylmä on tärkein ensiapu ja lähes poikkeuksetta nivel kannattaa käydä näyttämässä lääkärille. Repeämät voivat olla varsin oireettomia, mutta öinen leposärky kertoo vaurioista. Sijoiltaanmennyt nivel tulisi aina saada mahdollisimman pian takaisin paikoilleen muiden vammojen ennaltaehkäisyksi. Tämä voi toisinaan vaatia puudutuksen tai jopa nukutuksen.



(13.4.2015)
Marraskuussa -14 asiakas oli liukastunut ja loukannut vasemman olkapäänsä. Asiakas ajatteli olkapään kipeytyneen kaatumisesta, mutta särkylääkkeet eivät tehonneet, käsi oli turvonnut ja siinä oli leposärkyä päivisin ja öisin. Röntgenissä todettiin olkavarren luun murtuma. Murtumakohta oli siisti, eikä vaatinut leikkausta. Asiakas piti kättä kantositeessä 4vko, jonka jälkeen olkapäätä sai alkaa kuntouttaa. Liikkeet kivun sallimissa rajoissa oli sallittu, vastustetut liikkeet sai aloittaa vasta 8vko tapaturman jälkeen.

Asiakkaan tullessa vastaanotolle olkapää oli vielä kipeä ja kosketusarka sekä turvoksissa. Kantosidettä hän ei enää tarvinnut ja pääpiirteittäin arjen toiminnot onnistuivat avustettuna. Liikeradat kaikkiin suuntiin olivat rajoittuneet kivun vuoksi. Erityisesti sisäkierto oli haastava. Alkuun asiakkaalle ohjattiin itsenäisesti tehtäviä passiivisia harjoituksia, joissa parannettiin nivelen ja sitä ympäröivien lihasten aineenvaihduntaa ja helpotettiin leposärkyä sekä ylläpidettiin liikkuvuutta. Kevyimmästä päästä olivat ns. Pendelin liikkeet eli koko käden heilurimaiset passiiviset liikkeet. Lisäksi olkaniveltä ympäröiviä lihaksia käsiteltiin kevyesti turvotuksen poistamiseksi. Kinesioteippauksella poistettiin myös turvotusta ja tukiteippauksella saatiin olkanivel hyvään asentoon.

Asiakasta ohjattiin käyttämään kylmää kivunhoitoon ja tukemaan käsi tyynyillä hyvään asentoon nukkuessa. Näiden jälkeen siirryttiin itsenäisesti tehtäviin aktiivisiin harjoitteisiin ja kehitettiin takaisin menetettyä liikkuvuutta kaikkiin liikesuuntiin. Vasta myöhemmin otettiin mukaan kevyesti vastustetut liikkeet, joiden tarkoituksena oli palauttaa käden normaali toimintakyky. Kun tapahtumasta oli kulunut 2,5kk, olkapää oli kuntoutunut lähes ennalleen. Leposärkyä ja liikkeistä aiheutuvaa kipua oli enää harvoin ja toimintakyky oli hyvä. Ainoat hankaluuksia aiheuttaneet liikkeet olivat rintaliivien hakasten avaaminen ja sulkeminen sekä papiljottien laitto hiuksiin. Murtumien yhteydessä saattaa alkuvaiheen kuntoutus tehota nopeasti, mutta joskus se ’viimeinen silaus’ toimintakykyyn vie aikaa jopa vuoden.